RSM Finland
Languages

Languages

Oikeudenmukainen ansiotuloverotus

Vuoden 2017 verotiedot on julkaistu ja vuosittainen tulotietojen läpikäynti suoritettu median toimesta. Kuten aiempinakin vuosina, myös tänä vuonna suurien tulojen ihmettelyn varjoon on jäänyt suurista tuloista maksettavat suuret verot, erityisesti ansiotulojen kohdalla. Suurista ansiotuloista yli puolet menee ns. yhteiseen hyvään verojen ja muiden ansiotuloista maksettavien maksujen muodossa. Ansiotuloverotus on aihe josta käydään säännöllisin väliajoin keskustelua, jossa verotuksen tasoa perustellaan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Verotuksen oikeudenmukaisuuden käsite on kuitenkin vahvasti subjektiivinen ja oikeudenmukaisuus-termillä voidaan perustella niin progressiivinen verotus, tasaverotus kuin regressiivinenkin verotus.

Ensin kuitenkin pieni ekskursio käsitteeseen verotuksen oikeudenmukaisuus. Antiikin kreikan filosofi Aristoteles määrittelee oikeudenmukaisuuden yhdeksi neljästä perushyveestä (muiden ollessa viisaus, kohtuullisuus ja rohkeus). Aristoteles pitää oikeudenmukaisuutta täydellisimpänä ja korkeimpana hyveenä. Aristoteles jakaa oikeudenmukaisuuden jakavaan ja korjaavaan oikeudenmukaisuuteen. Jakava oikeudenmukaisuus käsittää mm. yhteiskunnan etujen jakamista kansalle. Vaikka Aristoteles ei verotukseen tässä yhteydessä viittaakaan, voitaneen katsoa, että nykyinen verotusoikeus pohjautuu viime kädessä yhteiskunnan etujen jakamiseen kansalle. Jotta etuja voidaan jakaa kansalle, on etujen rahoittamiseksi yhteiskunnan saatava varoja. Verotus on ihmiskunnan toistaiseksi keksimistä tavoista oikeudenmukaisin tapa hankkia yhteiskunnalle varoja, jotta etuja voidaan jakaa kansalle. 

Uskoisin, että lähes kaikki tämän blogitekstin lukijoista sekä laajemminkin suomalaisista on sitä mieltä, että verotusta tarvitaan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi. Lisäksi varmasti lähes yhtä suuri konsensus on siitä, että mitä suuremmat ansiotulot yksilöllä on, sitä enemmän euromääräisesti veroja tulee maksaa. Viisi tuhatta euroa kuukaudessa ansaitsevan tulee maksaa euroina enemmän veroja kuin kolme tuhatta euroa kuukaudessa ansaitsevan ja vastaavasti seitsemän tuhatta euroa kuukaudessa ansaitsevan tulee maksaa enemmän kuin viisi tai kolme tuhatta euroa ansaitsevan. Tähän näkemykseen yhteneväisyydet loppuvatkin, ja esiin nousee kysymys siitä, minkälainen verotus on oikeudenmukaista.

Ansiotuloverotus voidaan pääpiirteittäin toteuttaa kolmella tavalla:

  1. Ansiotuloja verotetaan progressiivisesti
  2. Ansiotuloja verotetaan tasaverolla
  3. Ansiotuloja verotetaan regressiivisesti   

 

Pyrin tässä blogi-tekstissä lyhyesti arvioimaan oikeudenmukaisuus-perusteen kautta kaikkia kolmea tapaa. Huomioitavaa on, että lähtökohtaisesti kaikki kolme tapaa johtavat tulokseen, jossa enemmän ansaitseva maksaa euromääräisesti enemmän veroja kuin vähemmän ansaitseva.

Progressiivinen ansiotuloverotus

Progressiivisella ansiotuloverotuksella tarkoitetaan verotusta, jossa veroprosentti nousee veron perusteena olevan ansiotulon kasvaessa. Näin ollen suurituloisella on korkeampi veroprosentti kuin pienituloisella. Progressiivisen verotuksen oikeudenmukaisuutta voidaan perustella veronmaksukyvyn ja uhrausyhtäläisyyden ajatuksilla. Uhrausyhtäläisyydellä tässä kontekstissa tarkoitan sitä, että suurituloisen tulee uhrata tuloistaan suurempi osa yhteiseen hyvään kuin pienituloisen, jotta heidän kokemansa uhraus olisi yhteneväinen. Suurempituloisen on mahdollista maksaa tuloistaan isompi osuus yhteiskunnan hyväksi kuin pienituloisen ilman, että uhraus merkittävästi alentaa hyvinvointia. Uhrauksen jälkeenkin suurempituloiselle jää enemmän varoja käyttöönsä kuin pienempituloiselle. Näin ollen on oikeudenmukaista, että veronmaksukykyisen suurempituloisen tuloista isompi osuus kerätään veroina kuin pienempituloisen.

Progressiivisen verotuksen merkittävin ongelma on varsin korkeaksi kohoavan marginaaliveron määrä jo keskimääräisillä ansiotulotasoilla. Erityisesti hyvätuloisten kohdalla kysymykseksi voi nousta mielekkyys tehdä enemmän töitä ja ansaita enemmän tuloja, kun valtaosa ansaitusta lisätulosta menee muualle kuin omaan taskuun. Korkea progressio myös johtaa helposti pyrkimykseen muuttaa ansiotuloja jonain muuna tulona (yleensä pääomatulona tai yritystulona) verotettavaksi.

Tasavero ansiotuloverotuksessa 

Valtaosa perittävistä veroista Suomessa on tasaveroja (mm. arvonlisävero, yhteisövero, varainsiirtovero, pääomatuloverokin osittain), joissa veroprosentti on sama riippumatta veron perusteena olevan rahamäärän suuruudesta. Ansiotuloverotuksessa tasaveroa ei juurikaan ole käytössä länsimaissa. Sen sijaan tasavero on edelleen käytössä monissa itäisen Euroopan maissa. Suomessa tasavero ansiotulojen verotuksessa on käytössä ulkomaisten avainhenkilöiden verotuksessa, joten tuiki tuntematon se ei ole Suomessakaan. Ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetulla lailla on säädetty, että lain edellytysten täyttyessä ulkomailta Suomeen tulevaa henkilöä voidaan verottaa henkilön niin vaatiessa progressiivisen veron sijasta 35 prosentin tasaverolla.

Tasaveron oikeudenmukaisuutta voidaan perustella sillä, että jokainen ansaittu euro on saajalleen yhtä arvokas ja oikeudenmukaista on verottaa kutakin ansaittua euroa samalla tavalla. Tasaveron voidaan katsoa myös vähentävän niitä negatiivisia kannustinvaikutuksia mitä progressiivisella verotuksella on. Tasaverotuksen ongelma on siinä, että tasaveron määrä olisi pienillä tuloilla huomattavasti korkeampi kuin progressiivisesti toteutetulla ansiotuloverotuksella. Tätä ongelmaa on pyritty taklaamaan sillä, että tasaveroa alettaisiin maksamaan vasta tietyn euromääräisen rajan ylittävistä tuloista. Toisaalta mitä korkeammaksi euromääräinen raja nostetaan, sitä korkeamman täytyy tasaveron olla, jotta nykyinen verokertymä saataisiin tasaverolla ansiotuloista kerättyä.     

Regressiivinen ansiotuloverotus

Regressiivisellä ansiotuloverotuksella tarkoitetaan verotusta, jossa tulojen kasvaessa veroprosentti pienenee. Äärimmilleen vietynä regressiivinen verotus voisi tarkoittaa sitä, että tulojen kasvaessa myös euromääräisesti veroina maksettava määrä pienenee. Tässä yhteydessä regressiivisellä verotuksella tarkoitan kuitenkin tilannetta, jossa jokaisesta ansaitusta lisäeurosta maksetaan vähemmän veroa kuin edellisestä ansaitusta eurosta. Kokonaisuutena tulojen kasvaessa myös veroina maksettavien eurojen kokonaismäärä kasvaa, mutta ansiotulon marginaalivero pienenee tulojen kasvaessa.

Regressiivisen ansiotuloverotuksen oikeudenmukaisuutta voidaan perustella sillä, että yksilön yhteiskunnalta saaman hyödyn lisäys pienenee jokaisen ansaitun lisäeuron kohdalla, joten peruste antaa yhteiskunnalle varoja pienenee jokaisen lisää ansaitun euron kohdalla. Lisäksi regressiivinen verotus käytännössä poistaisi kannustinloukun lisätulojen verotuksessa. Regressiivisen verotuksen merkittävin ongelma yhteiskunnan rahoituksen kannalta on siinä, että veron absoluuttinen määrä suhteessa ansaittuun tuloon tulisi nousemaan huomattavan korkeaksi pienillä tulotasoilla. Lisäksi pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa regressiivinen ansiotuloverotus ei saane kovinkaan kummoista kannatusta.

Lopuksi

Poliittisessa retoriikassa ansiotuloverotuksen oikeudenmukaisuus-argumenttia on lähinnä käytetty perustelemaan progressiivista verotusta. Kuitenkin, kuten edellä olevasta voidaan todeta, ansiotuloverotuksen niin progressiivisuus, tasavero kuin regressiivisyyskin voidaan perustella oikeudenmukaisuus-argumentilla. Oikeudenmukaisuudella perusteleminen on vahvasti sidoksissa perustelijan subjektiiviseen, monesti poliittisesti värittyneeseen, näkemykseen siitä miten ansiotulojen verotus tulisi toteuttaa. Katsoisinkin, että ansiotuloverotuksen tason ja mallin perusteleminen oikeudenmukaisuudella johtaa verotuksen tehokkuuden kannalta ongelmalliseen tilanteeseen, jossa oikeudenmukaisuus-argumentilla perusteleva sulkee pois vaihtoehtoja, jotka voisivat olla verotuksellisesti ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parempia, kuin perustelijan oman oikeudenmukaisuuskäsityksen mukainen malli. Ansiotulojen verotuksen, kuten muunkin verotuksen, tulisi perustua huolelliseen harkintaan siitä, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tehokkain ratkaisu ilman arvolatautuneita näkemyksiä siitä, mikä mahdollisesti olisi oikeudenmukaista. 

 

Kirjoittaja on RSM Finland Oy:n veropalveluiden johtaja OTM, KLT Risto Kiviranta, risto.kiviranta@rsm.fi

Authors

Kuinka voimme auttaa?

Ota yhteyttä puhelimitse
+358 29 3700 788 tai lähetä kysymykset, kommentit ja tarjouspyynnöt sähköpostitse info@rsm.fi.

Ota yhteyttä