RSM Finland
Languages

Languages

Inhimillisyys

Osallistuin toissa viikonloppuna Maaret Kallion ja Johanna Pawlin Inhimillisiä kohtaamisia -viikonloppuun Hangossa, missä pysähdyttiin mielen ja kehon äärelle pohtimaan kohtaamisia: kohtaamisen mielentilaa, kohtaamisia itsensä äärellä ja kohtaamisia toisten kanssa. Vaikka mainosteksteissä ei työelämätaidoista mitään puhuttukaan, niin moni ajatus kuitenkin löysi tartuntapintansa myös työelämään ja inhimillisiin kohtaamisiin työpaikalla.

”Vain hiljaisuudessa voi kuulla” – kirjoittaa Maaret Inhimillisiä kohtaamisia -kirjassaan: ”Inhimillinen kohtaaminen on lähtökohtaisesti inhimillisten rajojen ja potentiaalin kunnioittamista. Kun inhimilliseen arkeen ja ihmisyyteen voi sisällyttää sekä vaatimisen paikkoja että levon hetkiä, voi vaalia tasapainoa, jossa arkiset ja toistuvat kohtaamiset mahdollistuvat. Tavoitteena on levollisen valpas mieli ja mielen tila, jossa on mahdollista pohdiskella, ihmetellä ja kuulostella. Se on varsin vastakkainen nopean tietämisen, liiallisen tehokkuuden tai tunteettoman suorittamisen kanssa.”

Millä keinoin me työpaikalla varmistamme sitä, että inhimilliset kohtaamiset ovat mahdollisia? Ärsykkeiden tulva puskee joka suunnasta ja haasteena on mielen säilyttäminen tyynenä kaiken hälyn keskellä. Selvää on, että kiire on pahinta myrkkyä kohtaamisille. Ja mitä vielä, itsehavainnointikyky heikkenee, kun kuormitus kasvaa – oman toiminnan tunnistaminen ei enää onnistukaan, kiireen keskellä. Minkälaisia kohtaamisia me voimme muille tällöin tarjota? Mitä kukin meistä tuo paikalle? Maaret kuvaa kirjassaan tätäkin varsin osuvasti eikä ole mitään syytä, miksi tätä ei voisi kysyä myös työelämäkontekstissa:

Kannattaa pysähtyä pohtimaan, miten itse tulet erilaisiin tilanteisiin, miten otat vieraan kodissasi vastaan tai miten pysähdyt lapsen kohdalle. Annatko arvon niille hetkille, joissa tapaamme ja lähdemme, vai pyyhällätkö ylimielisesti ohitse, omaa paikkaasi osoittaen tai ujoudessasi toisen kokonaan sivuuttaen? Kohtaamattomuudella voi haavoittavalla hetkellä tehdä paljon hallaa omalle ja toisen turvallisuuden tunteelle.”

Erinomaisen mielenkiintoinen oli myös optimaalisen sietoikkunan käsite, jonka yläpuolella on ylivireystila ja alapuolella vastaavasti alivireystila. Ylivireystila viittaa stressiin ja rauhattomuuteen, alivireystila masentuneisuuteen ja, nimensä mukaisesti, alivireisyyteen. Jos työympäristössä on ali- tai ylivireystila jollakin, on olennaista ensin rauhoittaa itsensä ”optimaaliseen sietoikkunaan”, sillä emme voi auttaa toista, jos olemme itse luiskahtaneet yli- tai alivireystilan puolelle. Pienemmällä porukalla virisi myös pohdiskelua siitä, osaammeko antaa arvoa kyvylle pitäytyä optimaalisessa sietoikkunassa, kun rekrytoimme esimiehiä. Esimiehen ehdoton vahvuus olisi kyky huolehtia itsestään siten, että yli- tai alivireystilassa voi ajoittain käydä, mutta hänellä tulisi olla käytössään keinot palauttaa itsensä ja oma mielestä suhteellisen nopeasti takaisin optimaaliselle sietoikkunalle. Tätä taitoa ei hetkessä esimiesvalmennuksessa opita, vaan kysymys on pitkästä prosessista ja itsetuntemuksesta, jota toki voi jokainen meistä kehittää. Jotain ehkä on pääteltävissä myös siitä, pitääkö itselleen kuria vai pitääkö itsestään huolta.

Maaret puhui myös resilienssistä eli mielen joustokyvystä, ”pullataikinamielestä”, joka pystyy ottamaan vastaan vaikeitakin asioita, mutta ajan myötä myös palautumaan niistä. Se on erilainen kuin kova, tiiliskivimäinen mieli, jota voi aikansa hakata ilman, että se reagoi, kunnes se yksittäisestä iskusta murenee pieniin paloihin, ja jälleenrakennus on äärimmäisen aikaa vievä prosessi. Resilienssi edellyttää hyväksymistä ja realiteeteille taipumista, asioita kohti katsomista. Se on kykyä tuntea ja myös kärsiä, sopeutua ja joustaa – kykyä suunnata toimintaa uudelleen. Resilienssi on itse asiassa erinomaisen tärkeä työelämän, kilpailun ja riskinoton kannalta, sillä usko kykyyn toipua kasvattaa myös riskinottokykyä. Jos uskomme toipuvamme, vaikka epäonnistuisimme, ei yrittäminen enää olekaan niin pelottavaa.

Mikä oivallus! Vähintäänkin tästä syystä meidän kannattaisi kiinnostua siitä nykyistä enemmän – myös työelämässä.

 

Kirjoittaja on RSM Finland Oy:n COO Tytti Saarinen, tytti.saarinen@rsm.fi

 

Kuinka voimme auttaa?

Ota yhteyttä puhelimitse
+358 29 3700 788 tai lähetä kysymykset, kommentit ja tarjouspyynnöt sähköpostitse info@rsm.fi.

Ota yhteyttä